10 matkakuvaa ihan läheltä ja vähän kauempaakin

Voin muuten sanoa, että harmittaa, kun kevät on pelkkää työntekoa ja seuraavaa matkaa saa odottaa monta kuukautta. Onneksi on kuitenkin matkakuvat vanhoilta reissuilta, jotka auttavat pahimman matkakuumeen yli. Enemmän kuin äiti -blogin Jenna on kehittänyt hauskan blogihaasteen, jossa tarkoituksena on esitellä omia matkakuvia eri otsikoiden alla, joten olkaapa hyvä.

Kaikkien aikojen lempiotokseni

Monella on varmasti haaveena nähdä kenguruja Australian-matkalla. Niin oli minullakin, kun vuonna 2006 lensimme joulun viettoon Sydneyyn. Ostimme liput retkelle Hunter Valleyn viinitarhoille ja samalla luvattiin takuuvarmasti kenguruiden bongausta. Tuossa retkessä meni suunnilleen kaikki mahdollinen pieleen, kuskimme ei muun muassa löytänyt tietään ulos kaupungista. Pyörimme puolitoista tuntia muutaman korttelin väliä, kunnes viimein löytyi oikea väylä.

Viinitilojen jälkeen pysähdyimme paikkaan, jossa kuskin mukaan oli villikenguruja. Enpä tiedä näiden villeydestä. Arvelen, että tiesivät olla paikalla, koska niille oli ruokaa tarjolla. Tämän kuvan jälkeen olen usein miettinyt, että kumpi tässä oli se bongattava. Etualalla oleva kenguru kun katsoo minua siihen malliin, että tuntuu aivan kuin minä olisin paikalla sitä varten.

Australia, 2006

 

Yllättävä tilanne

Kreikka. Maa, jossa lähes kaikki tavernat tarjoavat samoja perinteisiä ruoka-annoksia ja jossa sinnikkäästi pidetään kiinni omista, vanhoista tavoista. Silti yllätyin (ja pelästyin) Kreetalla kesällä 2012, kun pysähdyimme pieneen tienvarsikahvilaan. Kahvilan parkkipaikalta oli huimat näköalat alas laaksoon, mutta eniten minua huvitti parkkipaikalla makoileva aasi. Mietin, olikohan joku sillä liikkeellä ja päättänyt myös pysähtyä virkistävälle juomatauolle.

Kahvilaan sisään päästyäni törmäsin toiseen aasiin. Se oli lieassa kahvilan sisällä aivan rauhallisena. Vieressä oli lasten leikkikaluja ja kahvilan tiski. Ainoastaan Kreikassa voi tapahtua tällaista, mietin silloin – ja edelleen. Enpä tiedä, mitä Suomen oloissa asiasta sanoisivat elintarvikehygieniasta vastaavat.

(Ja kyllä, pelkään aaseja, kuten muitakin kavioeläimiä.)

 

Kreeta, 2013

 

Läheltä löytynyt helmi

Kovin usein ei blogissani kotimaan kohteita esitellä. Tässä kuitenkin helmi Varsinais-Suomesta, Liedon Vanhalinna. Kartanon vieressä kohoaa upea vanha linnavuori, josta sytytettiin aikoinaan merkkitulia, mikäli vihollinen lähestyi joelta. Nykyään kartano maineen kuuluu Turun Yliopistosäätiölle ja on suosittu juhlapaikka. Me olemme juhlineet kartanon juhlasalissa sekä häitämme että Karin 50-vuotisjuhlia.

 

Kuva: Johanna Kortesluoma

Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä

Kertonee jotain matkakohteistani, että tämän otsikon alle olisi ollut tunkua kuvissani. Rakastan turkoosia ihan kaikissa sen sävyissä ja löysin oman pienen maanpäällisen paratiisini Bahamasaarilta. CocoCay on Royal Caribbeanin yksityissaari ja päivän ajan sain nauttia hohtavasta hiekasta, turkoosina kimmeltävästä vedestä ja mainioista rommidrinkeistä. Paratiisi. Sehän se.

Jokaisessa paratiisissa on toki käärmeensä. Myönnettäköön, että vesi oli uimiseen liian matalaa ja melko viileää huhtikuun loppupuolella. Ainoastaan rohkeimmat – sekä kylmään tottuneet suomalaiset – uskaltautuivat rantaveteen.

 

CocoCay, Bahamasaaret, 2017

 

Jos pitäisi ajatella sanaa vapaus, näen silmissäni tämän

Joka ikinen työpäivä mukanani liikkuu kaksi kännykkää ja tabletti ja työpöydällä odottaa kannettava tietokone. Vapaus onkin nykyään sitä, että niistä pääsee eroon ja parhaiten se onnistuu risteilyillä. Risteily-yhtiöt ovat parin viime vuoden aikana laskeneet nettihintojaan, mutta silti nettipaketit ovat niissä hinnoissa, että käytän mieluummin rahani esimerkiksi juomapakettiin.

Uskon, että monelle saattaisi olla kauhistus joutua viikoksi eroon kännykästä, mutta minä nautin, aah. Risteilylaivalla on kuitenkin aika turvallisesti tallessa, joten sukulaisetkaan eivät huolestu, jos minusta ei kuulu viikkoon mitään.

(Rajasin kuvasta pois tyylittömät, mutta mukavat sukat sandaaleissa.)

 

St Thomas, 2010

 

Idyllistä elämää

Lapsuuden kesät. Mikä voisi olla idyllisempää? Kesälomilla pääsin usein pois kaupungista, joko kummitätini mökille Turun Kakskertaan, isovanhempieni luo Nousiaisiin tai äitini puolison lapsuudenkotiin Yläneelle.

Yläneen Keihäskoski tuo minulle aina mieleen paljon rauhallisemman elämän. Elämän, jossa hyvään fiilikseen riittää pari mölkkypeliä tai pihasauna, jonka löylyt ovat höyhenenpehmeitä. Lato, jonka takaa löytyy villivadelmia ja vinttikamari, jota täytyy kesälläkin usein lämmittää.

Joka vuosi mökin pihalla kukkivat lempikukkani, lupiinit ja unikot. Viime vuonna kuvasin ne juhannusaattoaamuna tietämättä, että yötön yö menisi valvoessa. Aamuyöllä vihdoin koitti lepo ja rauha.

 

Keihäskoski, Yläne, juhannusaattona 2017

Luksusta on…

Ne, jotka ovat aikaisemminkin lukeneet blogiani, tietävät, että liika luksus saa minut vaivautuneeksi. Viiden tähden hotellit tai merkkivaatteet eivät yksinkertaisesti sovi ajatusmaailmaani yhtään. Minä löydän haippini ihan muualta, esimerkiksi upeista auringonlaskuista eri puolella maailmaa. Etenkin, kun pääsen seuraamaan niitä yhdessä rakkaan matkakumppanini kanssa.

Ja jos tavallisetkin auringonlaskut ovat huippuja, niin risteilyllä ne muuttuvat luksukseksi. Mikäpä voisi olla hienompaa kuin seistä laivan kannella tai hytin parvekkeella ja ihailla hitaasti mereen vaipuvaa aurinkoa.

 

Anthem of the Seas, 2015

Arkkitehtuuria kauneimmillaan

Mietin pitkään tätä. Enhän minä kiertele maita ja mantuja etsimässä arkkitehtuurin helmiä, en todellakaan. Meikäläisen matkat ovat erittäin rantapainotteisia ja sieltä ei juurikaan huippuarkkitehtuuria löydy.

Keväällä 2016 kiertelimme viikon verran autolla Andalusiassa ja matkan varrella vietimme hääpäiväämme Sevillassa.  Sevillan Alcázar on alunperin maurien rakentama linnoitus ja nykyään kuninkaallinen palatsi. Maanalaiset sadevesialtaat eivät kuulosta kovin ihmeellisiltä, mutta olen edelleen tämän symmetrian lumoissa. Altaat on nimetty Doña Maria de Padillan mukaan, joka oli Kastilian kuningas Pietarin rakastajatar.

 

Sevillan Alcázar, 20.05.2016

Katkeransuloinen matkamuisto

Tämä kuva on muuten tuolta samalta autoreissulta kuin tuo ylempi Sevillan -kuvakin. Aloitimme matkamme Granadasta ja yhtenä suurena haaveenani oli päästä Alhambraan, toiseen mauriajan palatsiin.

En todellakaan ollut tehnyt riittävästi taustaselvitystä reissullemme. Sain nimittäin paria päivää ennen selville, että liput Alhambraan täytyy varata jopa kuukausia etukäteen. Ainoa (ja häviävän pieni) mahdollisuus oli, että heräisimme varhain Granadan-aamunamme ja menisimme paikan päälle tsekkaamaan päivän tilanne.

Strömsö oli todella kaukana seuraavana aamuna, ei mennyt mikään putkeen. Navigaattori ohjaili meitä minne sattuu ja lopulta pyörimme auton kanssa Granadan keskustassa löytämättä ikinä perille. Jokin muisto sentään jäi, Suomeen palattuamme meitä odotti liikennesakko tuosta keskustaseikkailusta. Voihan Alhambra..

 

Alhambra, Granada, 2016

Paikka, jossa käymisestä on vierähtänyt liian pitkä aika

Krakova on todella kiehtova kaupunki ja olen siitä kirjoittanut aiemminkin. Vanhakaupunki lumoaa menneisyydellään, kun taas Kazimierzin kujilla kävellessä mieleen tulee niiden paikkojen kaamea historia. Nowa Huta puolestaan esittelee itäeurooppalaista arkkitehtuuria ja stalinistista mallikaupunkia.

Krakovaan haluaisin pian takaisin, sillä historian lisäksi sinne vetää edullinen hintataso ja herkullinen ruoka. Perinteisten pierogien lisäksi Krakovassa on useita Michelin-oppaassa mainittuja ravintoloita, joissa syöminen ei vie taloudelliseen perikatoon. La Campana -trattoriassa olen käynytkin ja menisin mieluusti uudelleenkin.

 

 

Krakova, 2010

Nonni, siinä olivat. Kotikoneelta kuvia selatessa meni ihan älyttömästi aikaa, kun muistoja tulvi mieleen kuvasta kun kuvasta. Nämä kuitenkin sitten lopulta valitsin, toivottavasti herättävät kiinnostuksesi lukea muitakin matkajuttujani!

Tähän haasteeseen on tarttunut jo muutama muukin matkabloggaaja, linkitän heidätkin tähän:

Elina Marjaana: 10 matkamuistoa maailmalta vol 3

Paula Gaston/Viinilaakson viemää: 10 matkakuvaa vuosien varrelta, vol 3

Hätälasku: 10 matkamuistoa maailmalta

 

Jos innostut itsekin haasteesta, tässä vielä ohjeet lyhykäisyydessään:

1.  Haasteeseen saa tarttua kuka vaan, kunhan mainitsee haasteen alkuperän eli Enemmän kuin äiti -blogin (linkki Jennan postaukseen).

2. Linkitä vastauksesi alkuperäisen postauksen kommenttikenttään, jotta Jenna saa tehtyä kaikista haastepostauksista koostepostauksen. 

3. Voit halutessasi haastaa muita bloggaajia osallistumaan.

4. Haasteeseen saa tarttua aivan vapaasti, inspiraation iskiessä ei tarvitse odotella, että joku sinut haastaisi!

5. Liitä nämä ohjeet vielä omaankin haastepostaukseesi, että ne pysyy mukana matkan varrella.

 

 

 

 


Matkailoja voit seurata myös FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä.

Facebookissa suunnittelen kaikenlaista, innostun milloin mistäkin ja jaan risteilyjuttuja. Instagramin puolella pääsee seuraamaan matkoja reaaliajassa ja fiilistelemään menneitä. 

6 thoughts on “10 matkakuvaa ihan läheltä ja vähän kauempaakin

  1. Ihanat matkahetket ja joskus hiukan ne ei ihanatkin😊kyllä tähän haasteeseen on tartuttava vielä myös. Tuo kuva kenguruista on kyllä hieno ja seikkailu ennen viinitilan löytymistä. Nämä on niitä parhaita muistoja ikinä!

    1. Kiitos, Sari! Innolla odotan sun tarttumista tähän. Osa hetkistä oli tosiaan aika kipeitä, mutta rakkaita silti.

  2. Hei, huippua että osallistuit ja ihania otoksia! 🙂
    Viitsisitkö vielä lisätä haasteen ohjeet (löytyy postauksestani) mukaan postaukseesi, jotta ne pysyvät selkeinä haasteen kiertäessä blogista blogiin 🙂

    1. Jenna, toki. Olinkin ihan varma, että jotain tästä nyt jäi puuttumaan… Kiitos kivasta haasteesta!

  3. Pitää heti tulla kurkkimaan muidenkin kuvat, kun huomaa jonkun tarttuneen tähän. Aika koukuttava haaste siis! 🙂 Ihania muistoja, mukavia kuvia! Ihana tuo rantakuva Bahamasaarilta, tuo jos joku kuvastaa valkoista hiekkaa ja turkosia vettä!
    Kiitos linkkauksesta!

    1. Virpi, kiitos! Pakko varmaan kohta kirjoittaa tuosta Bahamasaarten paratiisista ihan oma juttu, sen verran paljon kaipaan sinne takaisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.