Ensimmäisen risteilyn kokemuksia

Mietin pitkään, mitä lähtisin kertomaan Välimeren-risteilystämme, kun tarkoitus olisi kuvata risteilyä äitini näkökulmasta. Lopulta päädyin niinkin originelliin ajatukseen, että ihan niin kuin kysyin häneltä vastaukset muutamiin täsmäkysymyksiin. Joten tässä olisi: risteilyloma ensikertalaisen (kielitaidottoman ummikon) silmin. 

 

äiti ja tytär

 

Ihan oikeasti äitini ei ole mikään ummikko. Samat vahvat matkageenit on kuin minullakin, mutta mahdollisuutta reissuihin ei vain ole ollut ihan samalla tavalla. Eikä sen puoleen mahdollisuutta opiskella kieliäkään. Äitini osaa muutamia sanoja englantia ja espanjaa, muun muassa osaa oikein mainiosti ja hienolla aksentilla tilata ”sopa de mariscos y pescado, por favor”.

 

 

Mikä oli hankalinta laivalla?

Ihan varmasti se, että kaikki kuulutukset, päiväohjelmat yms. olivat englanniksi. Ajattelin jo lähtöselvityksessä, että tähän olisi matka tyssännyt ilman kieliä puhuvaa matkaseuraa. Ensimmäisenä kun piti löytää paikka, johon jättää matkatavarat, sen jälkeen käteen lykättiin englanninkielinen terveyskysely ja sitten jonotettiin hyttikortti sun muut tarpeelliset tavarat.

Kerroin äitini kielitaidottomuudesta heti ensiesittelyllä hyttipalvelijallemme ja hän tiesikin aina koputtaa naapurihytin oveen, kun hänellä oli äidilleni asiaa. Näppärästi ratkaistu.

 

Hector is Magic

 

Pari iltaohjelmaa – esimerkiksi huikean upea taikuri Hector – vaati aika paljon kielen ymmärrystä. Noiden ohjelmien aikana toimin tehokkaana simultaanitulkkina äidille. Toisina iltoina riitti se, että kuunteli musiikkia ja katsoi tanssiesityksiä.

”Mikä oli helpompaa kuin ajattelit etukäteen?”

Suora vastaus äidiltäni: laivalla liikkuminen ja eri paikkojen löytyminen.

 

Äiti golfaa

 

Tätä nimittäin ehkä jännitimme eniten. Itse arvelin, että onnistun hukkaamaan äitini ensimmäisenä päivänä ja loppuviikko etsitään toisiamme. Ja pyh. Äitini pyyhälteli kannelta toiselle ja oppi parissa päivässä navigoimaan jos ei nyt aivan laivaa, niin ainakin laivalla.

 

Taidetta kävelykannella

 

Tähän auttaa muuten hytin huolellinen valinta. Meillä osui aivan nappiin, kun olimme kannella 6 aivan hissien vieressä. Kannella 5 oli upea Promenade, jota äitini käytti maamerkkinä (voiko merellä puhua maamerkeistä?), eikä eksynyt kertaakaan. Äiti kävi yksin ainakin kahvilassa ja Windjammerin noutopöydässä. Aika mahtava pakkaus.

Mikä yllätti eniten?

Minä jo kirjoitinkin omasta yllätyksestäni eli en hukannut äitiäni laivalla. (Meinasin ensin kirjoittaa tuon muodossa: ettei äiti hukkunut. Se olisi ehkä ollut hieman huono sanavalinta risteilyllä.)

Äitini mukaan suurin yllätys oli se, että oikeastaan missään ei tarvinnut jonottaa. Totta. Olimme niin aikaisin lähtöselvityksessä, että sielläkään ei tarvinnut jonottaa. Parina päivänä Windjammerin noutopöydässä oli ruuhkaa ja kyynärpäitä sai väistellä tiuhaan, mutta kaiken kaikkiaan 4 000 matkustajan kanssa matkatessa oli runsaasti tilaa ja omaa rauhaa.

 

Mukaan kuvaan osui risteilyisäntäkin.

 

Lähtisimmekö uudelleen risteilylle?

Jos luit aikaisemman juttuni tältä risteilyltä (tässä vielä linkki siihen), niin ehkä huomasit, etten varsinaisesti hehkuttanut tätä reissua. Vika ei ainakaan ollut seurassa: äidin seurassa matkaaminen oli enemmän kuin kivaa ja äiti oli todellakin ilonsa ansainnut.

Ilo on nimittäin ollut aika kateissa huhtikuun lopun jälkeen ja katosi aika lailla kokonaan juhannuksena, kun äitini mies menehtyi haimasyöpään. Meitä piti olla tälläkin reissulla neljä ja monta kertaa oli vaikea katsoa tyhjää tuolia ruokasalissa tai korttia pelatessa.

Tähän loppuun vielä äitini kommentit pähkinänkuoressa:

”Ainoa hetki, kun tuli sellainen plääh-olo oli, kun risteily oli ohi ja piti poistua laivasta. Olisin koska tahansa valmis lähtemään uudelleen.”

äidin ja tyttären laatuaikaa

Niin minäkin, äitiseni. Niin minäkin. Toivottavasti pääsemme vielä risteilemään yhdessä.

3. Välimeren-risteily: Miten meni niinku omasta mielestä?

”Sitten, kun voitan lotossa, lähden Karibian -risteilylle…”


Matkailoja voit seurata myös FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä.

Facebookissa suunnittelen kaikenlaista, innostun milloin mistäkin ja jaan risteilyjuttuja. Instagramin puolella pääsee seuraamaan matkoja reaaliajassa ja fiilistelemään menneitä. Twitteristä mut löytää toistaiseksi aika satunnaisesti, mutta joskus kuitenkin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *